Kuka minä olen?

Lyhyesti

Olen 31-vuotias yrittäjä. Koulutukseltani olen tietotekniikan insinööri ja päivätyönäni on pyörittää muutaman ihmisen täysipäiväisesti työllistävää Macecraft Software -nimistä yritystä. Olen toiminut Liberaalit ry:n ja Kansallinen Edistyspuolue ry:n puheenjohtajana. En ole minkään puolueen jäsen.

Tärkeimpänä “esikuvanani” pidän Milton Friedmania. En voi sanoa olevani kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä mutta voin sanoa, että en todennäköisesti olisi koskaan kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ilman häntä.

Historiaa

Synnyin vuonna 1982, äitini piti tuolloin perhepäiväkotia ja isäni oli töissä Rauman telakalla sähkömiehenä. Sittemmin äitini siirtyi läheiselle ala-asteelle keittäjäksi ja isäni opettamaan nuorempia sähkömiehiä.

Kasvoin Unaja-nimisessä maalaiskylässä muutaman kilometrin päästä Raumalta Turkuun päin. Muistan tekniikan aina kiinnostaneen minua ja päädyin tietokoneohjelmoinnin pariin paremman tekemisen puuttesta. Opettelin yritys ja erehdys -periaatteella ohjelmoinnin ja muutaman vuoden kuluttua tästä laitoin ensimmäisen tekemäni ohjelman nimeltä RegCleaner nettisivuilleni ilmaiseksi jakoon. Ohjelmalla pystyi poistamaan tietokoneesta vanhojen ohjelmien ja pelien jälkeensä jättämiä osia. Idea koko ohjelmaan syntyi omasta tarpeesta.

Ilmeisesti muutkin pitivät ideasta, sillä ohjelmasta tuli nopeasti varsin suosittu ja sitä imuroitiin tuhansia kertoja päivässä. Lukioikäisenä muistan miten ohjelma oli jo päässyt monen kansainvälisen tietokonelehden mukana tulleille cd-leveyille. Tästä harrastuksesta muovautui myöhemmin palkkatyö kun julkaisin uuden ohjelman nimeltä jv16 PowerTools, minkä muutin myöhemmin maksulliseksi.

Perustin yritykseni Macecraft Oy:n veljeni avustuksella vuonna 2003, ollessani ensimmäisellä kesälomalla ammattikorkeakoulusta EVTEKistä.

Arvomaailma

Olen aina ollut arvoliberaali. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että minusta aikuisella ihmisellä tulee olla vapaus tehdä itse omat valintansa kunhan hän ei vahingoita muita. Perusteluna tälle voidaan pitää esimerkiksi sitä, että ihminen omistaa itse oman kehonsa ja täten määrää itse mitä keholleen tekee. Rajana tälle vapaudelle on ainoastaan toisten ihmisten vastaava oikeus päättää omasta kehostaan.

Minä en esimerkiksi juo alkoholia tai käytä mitään muitakaan päihteitä mutta nämä ovat minun omia valintoja. Minusta jokaisella aikuisella tulee olla vapaus valita omasta puolestaan juoko hän alkoholia tai käyttääkö hän vaikkapa kannabista. Niin kauan kuin hän ei aiheuta haittaa muille, muilla ei mielestäni ole oikeus puuttua tähän.

Tämä periaate pitää sisällään myös sen, että julkisen vallan ei tule toimia moraalinvartijana asioissa, mitkä eivät aiheuta selkeää haittaa. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien ihmisten avioitumisesta ei aiheudu haittaa kenellekään ulkopuoliselle, joten meillä ei ole mitään syytä kieltää sitä.

Käytännössä poikkeuksen tähän periaatteeseen tekevät lapset, emme tietysti voi olettaa lapsen olevan täysin kykenevä tekemään itseään koskevia päätöksiä ja lasten tulee olla vanhempiensa vastuulla. Tässä yhteydessä voi tietysti pohtia mikä olisi järkevä tapa erottaa lapsi aikuisesta, käytännössä toimiva kompromissi on esimerkiksi 18 vuoden ikävaatimus. Toinen poikkeus on se, jos ihminen ei selvästi ole kykenevä tekemään päätöksiä omasta puolestaan. Esimerkiksi onnettumuuden uhri saattaa shokissa sanoa ettei halua hoitoa, tätä ei kuitenkaan voida pitää aikuisen ihmisen täysyvaltaisena päätöksenä.

Vapaus valita

Minusta valtion ei tule holhota aikuisia, täysivaltaisia ihmisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että minusta ihmisen pitää olla vapaa päättämään myös itse omista raha-asioistaan. Tätä voidaan kutsua markkinaliberalismiksi tai talousliberalismiksi mutta minusta kyse on vain liberalismista, eli vapaudesta valita.

Aikuisella ihmisellä on vapaus päättää mitä keholleen tai kehollaan tekee, kunhan ei aiheuta haittaa muille. Tämä periaate pitää sisällään myös sen, että ihmisen tulee voida itse päättää talouteensa liittyvistä asioista.

En aja suuryritysten etua

Valitettavan yleinen harhaluulo on, että taloudellisen vapauden vaatiminen olisi suuryritysten tai rikkaiden etujen ajamista. Todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Suuryrityksillä on huomattava määrä valtaa, koska ne voivat lobata ja korruptoida päättäjiämme esimerkiksi saadakseen yritystukia tai kilpailuetuja markkinoilla. Taloudellisesti vapaammassa yhteiskunnassa kaikki yrityksiä kohdeltaisiin täsmälleen samalla tavalla, päättäjillä ei ole valtaa myöntää veronmaksajien rahoja yritystukina tai antaa kilpailuetuja tietyille yrityksille.

Tämä toisin sanoen vähentäisi sekä suuryritysten, että poliitikkojen valtaa ja tämä valta palautuisi takaisin meille. Me, tavalliset ihmiset voisimme joka päivä jakaa yritystukia ostamalla sellaisten yritysten tuotteita mistä pidämme. Haluatko sinä, että virkamies päättää lobbauksen seurauksena, että sinun rahojasi annetaan kansainväliselle suuryritykselle, vai haluaisitko itse antaa nuo rahat pienelle lähiyritykselle sen tuotteita tai palveluita vastaan?

Olen monesti vaatinut esimerkiksi yritysverotuksen laskemista, tai oikeastaan sen lopettamista. Tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, että ajaisin yritysten tai yrittäjien etua muiden kustannuksella. Yritysverotus on vain poliittinen silmänkääntötemppu: todellisuudessa yritykset eivät maksa veroja, vain ihmiset maksavat veroja. Joten yritysverotuksen todelliset maksajat ovat joko yrityksen asiakkaat, työntekijät tai omistajat. Omistajat eivät tietenkään halua maksaa enempää veroja, joten he siirtävät yritysverot yrityksen asiakkaiden tai työntkeijöiden maksettavaksi korottomalla tuotteiden hintoja ja alentamalla palkkoja. Minusta olisi rehellisempää verottaa vain ihmisiä, esimerkiksi tuloveron muodossa, eikä väittää ihmisille, että voisimme ottaa rahaa jostain aarrearkusta, kuten yrityksiltä. Todellisuudessa yritysverotus kohdistuu eniten keskiluokkaan ja vähäosaisiin.

Jouni Flemming

Jouni Flemming

Sivujeni tarkoituksena on herättää ajatuksia. Viralliset totuudet hyvinvointivaltiosta eivät ehkä olekaan totta. Ei, en kirjoita salaliittoteorioista vaan taloudesta ja politiikasta. Nimeni on Jouni Flemming.